Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Klikkaa tästä palataksesi takaisin etusivulle - Click here to return back to the front page
Aikanaan olin vieläkin köyhempi kuin nykyään, ja en juurikaan ostanut käyttämiäni ohjelmia, vaan pyrin käyttämään tarjolla olevia ilmaisohjelmia. Koska halusin tuottaa myös PDF -tiedostoja, hankin Jaws PDF Creator -ohjelman, mutta en käsittänyt sitä että sillä luomiani tiedostoja olisi hankala palauttaa takaisin käsiteltävään ja muokattavaan muotoon. Nykyään tämän ohjelman kehittely on lopetettu, ja näyttikin siltä että kailli luomani tiedostot oli menetetty iäksi, mutta Adoben pilvikääntäjällä homma onnistui.
Charles Sanders Peirce kehitti logiikkaa mystisempään suuntaan, ja halusi tavallaan henkistää sitä, ja tuottaa sen katealaan elementtejä, jotka ovat syvästi inhimillisiä, ja liittyvät ihmimilliseen kokemusmaailmaan. Toisaalta tämä ei suinkaan vähentänyt hänen logiikkansa käyttökelpoisuutta, sillä abduktio ja induktio ovat edelleenkin käyttökelpoisia tieteen metodeja. Peirce halusi kuitenkin painottaa sitä, että kaikki inhimillinen tieto on ennenkaikkea tulkintaa, vaikkakin tieto kiinteytyy vähitellen kiteytymiksi, ja tavallaan samalla kuolee, ja siitä häviää uutta luova elementti, ja tätä kautta koko kaikkeus lopulta lakkaa olemasta.
Klikkaa tästä ladataksesi ja lukeaksesi PDF enkoodatun tutkielmani Laki, etiikka ja luonto
Kun puhutaan laeista, voidaan tarkoittaa vaikkapa luonnonlakeja, jotka elävät jatkuvasti, mutta niihin ei ole ollut tapana kytkeä arvoja, eli vaikkapa sitä, että joku tietty laki tarkoittaisi pahaa tai olisi tahallaan ilkeä ja ikävä. Laeilla voidaan viitata tietenkin ihmistä koskeviin lakeihin, jotka ovat varsin suhteellisia, ja ihmisten tekoja voidaan pitää esimerkiksi pahoja. Molemman lajisiin lakeihin liittyy siis tulkintaa, ja pahimmillaan tunteiden väkevää kuohuntaa. Luonnonlaki on kuitenkin sellainen, johon ei katsota liittyvän inhimillisiä arvovarauksia, joita taas aina liittyy ihmistä ja inhimillisä konteksteja koskeviin lakeihin. Mutta näistähän voidaan aina viisastella ja saivarrella, mutta se nyt ei ainakaan minua suuremmin enää kinnosta. En ole enää nuori, punaposkinen kiivailija. Sanoisin vain, että pitäkää tunkkinne.
Nykyään ylläolevassa kuvassa oleva hemmo tärkeilee professorina, eikä muista enää materialisista, ja jyrkän vasemmistolaista elämänvaihettaan, vaan hymistelee nyt uusia asioita samaan tapaan kuin muutkin takinkääntäjät, kuten vaikkapa nykyinen rahamies Nalle Ruupeni Vaalruusi. Minulle tämä tutkielmani kohde, Niiniluoto, on ennenkaikkea 70-luvun symboli, ja henkii aikaa jolloin vasemmisto vyörytti Suomen yliopistoissa, ja antoi itsestään sellaisen kuvan että Helsingissä tapahtui kaikki millä on merkitystä. Se oli aikaa jolloin nuoret näyttelijät seisoivat jalat tiukasti tanassa, ja lauloivat lauluja Lahtarien Lapuasta. Se oli aikaa jolloin Harakka yhdessä Turkan kanssa potki lattialla opiskelijaa, joka sattui olemaan eri mieltä kuin he. Totuus on kuitenkin se, että kun tällainen 70-luvun hemmo teki vaikkapa tutkielman, niin hän luki sitä varten kymmenen kirjaa, mutta siteerasi monta sataa teosta, joita ei ollut lukenut. Loin tutkielmaani varten tietokannan, jota veivaamalla minulle selvisi todellisuudess käytettyjen ja viitattujen teosten määrä, ja niiden luettelo oli todella lyhyt. Voidaan hyvällä syyllä puhuta Niililuodon huijauksesta.
Ylläolevassa kuvassa näkyvät aikanaan niin tutut kirjanselkämykset,; näitä teoksia tavailin Jyväskylän yliopiston filosofian laitoksen pienessä kirjastohuoneessa, joka toimi ”tutkijankammionani” useiden kuukausien ajan. Naputtelin siellä päivästä päivään sähkökirjoituskonetta, ja lähdekirjat lojuivat löysissä pinoissa työpöydän ympärillä. Kuvittelin olevani ihan oikea tutkija, mutta tosiasiassa en ollut muuta kuin halpa virastotyöntekijä, joka työskenteli tilapäisen assistentin nimikkeellä. Ollakseen oikea tutkija piti omata suhteita ja verkostoitua, ja mielellään olla hyvää, tunnettua sivistyssukua. Minä en ollut – ja se on hyvä. Eipä ollut juuri päätäkään johon kusi olisi noussut.