Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä siirtyäksesi Timon kotisivun etusivulle - Click this link tojump to the main page of Timos' homesite

Klikkaa tästä Timon kirjoittamat suomen- ja englanninkieliset filosofiset tarinat ja tutkielmat HTML tai PDF muodossa - Click this link to jump to the page of Timo's Finnish, and English philosophical researches and stories in HTML or PDF format

Klikkaa tästä Pragmatismi ja amerikkalaisen filosofian traditio pääsivulle - Click this link to jump to the main page of Pragmatismi ja amerikkalaisen filosofian traditio

1. Historiallinen katsaus 1750-luvulta 1940-luvulle

PRAGMATISMI JA AMERIKKALAISEN FILOSOFIAN TRADITIO
by ORIGINAL 7.4.1989
ISBN 951-679-356-8
ISSN 0357-4105

1.1. Siirtomaa-ajan alkutaipaleelta

Amerikkalaisen filosofian traditiossa on selvimmin esiintyvänä piirteenä tiedon käytettävyyden ja sovellettavuuden ajatus, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että amerikkalainen filosofia olisi ollut, ja olisi yhätikin vailla yleisempää merkitystä syvemmältä filosofiselta kannalta. Amerikkalaisten filosofien käyttämät metodit olivat yhteneväiset vanhalla mantereella käytettyjen metodien kanssa koskien niin päättelemisen sääntöjen sovelluksia kuin myöskin päättelyssä käytettyjen tosiasiain määrittelyn tapaa. Toisaalta amerikkalainen filosofia on absorboinut itseensä valtaisan määrän mitä erilaisimpia filosofian virtauksia mutta on samalla tarkoin pitänyt silmällä käytettyjen filosofisten traditioiden käytettävyyden vaadetta, mikä taas on käytännössä merkinnyt tiedollisen aineksen uudelleenmuokkausta, jotta asetetut toiminnalliset päämäärät oltaisiin voitu saavuttaa. Edellämainittu koskee niin siirtomaa-ajan alkutaipaleen amerikkalaista filosofiaa -kuin myöskin amerikkalaisen filosofian traditiota ylipäätään (ENCY, 1, p.83, 1967).

1.1.1. protestanttinen filosofia

Brittiläinen vaikutus amerikkalaisten instituutioiden muodostumiseen ylipäätään on varsin merkittävä. Erityisesti tässä yhteydessä kannattanee mainita puritanistien vaikutus Massachusetts Bay'n alueella. Yleisesti voidaan todeta, samoin, että katolisen kirkon oppisisältöjen suhteen protestanttisten uskonnollisten ryhmittymien vaikutus amerikkalaisen yhteiskunnan muodostumiseen on ollut varsin merkittävä. Nykypäivän Yhdysvalloissa erilaiset protestanttiset uskonnolliset yhteisöt muodostavatkin selvän enemmistön liittovaltion yli kolmestasadasta uskonnollisesta ryhmittymästä prosentuaaliselta osuudeltaan laskien (ENCY, 1, p.83, 1967; OTAVA, 20, p.8060, 1981).

Puritanistien - ja protestanteista kalvinistien - uskonnollisten oppien sisältöjen tulkinnoilla on tiettyä samankaltaisuutta. Molemmat uskonnolliset ryhmittymät pitivät Jumalaa kaikkivaltiaana, jota perisynnin saastuttamien ihmisten tuli ehdottomasti totella ja johon ihmisten tuli olla jatkuvassayhteydessä jumalanpalvelusmenojen kautta, sekä myöskin henkilökohtaisten hartaushetkien välityksellä niin ikään. Pelastusta ei kalvinistien ja puritaanien mukaan voitu saavuttaa hyviä töitä tekemällä ja pyhien yhteisöön pääsy oli Jumalan ennalta määräämä. Hyvien töiden tekemisellä ihminen tosin saattoi tehdä sielunsa vastaanottavaiseksi Jumalan suuruudelle ja hyvyydelle (ENCY, 1, p.83, 1967).

Edellämainituista syistä johtuen puritanistit ja kalvinistit joutuivat filosofiseen ristiriitaan vapaan tahdon olemassaolon ja deterministisen maailmanselitysmallin, jota he itse kannattivat, välillä. Puritaanien etiikka perustui pitkälti ankaralle työnteolle ja käytännön saavutuksille sosiaalisessa, myönteisessä mielessä, mikä seikka on yhteinen yleensäkin protestanttiselle liikkeelle. Kaikkein selvimmin puritanismissa - kuten protestanttisissa liikkeissä yleensäkin - on selvä individualismin korostaminen koskien uskontoelämää, koska puritanistit katsoivat, että kirkko instituutiona ei saattanut vastata jokaisen yksilön ihmis-jumalasuhteesta. Toisaalta todettakoon kuitenkin, että individualismi ei merkinnyt sallivuutta harhaoppisten suhteen, vaan uskontokunnan jokaisen jäsenen piti noudattaa annettuja uskontoelämän muotoja (ENCY, 1, p.84, 1967).

Viimeksimainittu seikka näkyykin selvästi siinä filosofiassa, jota uskonnollisten ryhmittymien piirissä harjoitettiin. Filosofointi ei suuntautunut niinkään teoreettisten kysymysten pohdintaan, vaan oli selvästi käytännöllis-painotteinen. Ko.-filosofit pyrkivät puolustamaan uskonkappaleita niihin kohdistettua kritiikkiä vastaan -ja tällä tavoin selkeyttämään sitä, mikä oli tulkittavissa harhaoppisuudeksi. Esimerkiksi otettakoon Jonathan Edwards, joka teoksessaan 'Freedom of the Will, 1754' pyrki idealismin termejä käyttäen puolustamaan kalvinismin uskonkappalten oikeellisuutta. Edwards oli teoksessaan determinismin kannalla lausuessaan, että 'jokaisella tapauksella on syynsä' -niinkuin Jumalan tarkoitusperät kulloinkin viitoittavat, koskien niin tapausten kulkua ylipäätään kuin myöskin yksittäisiä tapahtumisia, joita ihmisille kokemuksellisuuksina annetaan (ENCY, 1, p.84, 1967).

1.1.2. spiritualistinen filosofia

Englantilaisen filosofin, Berkeleyn ajattelu vaikutti syvästi Samuel Johnsoniin, joka immaterialistisen filosofiansa lisäksi tunnetaan Columbian Kings Collegen perustajana. Berkeley vieraili siiromaa-ajan alkutaipaleella uudella mantereella ja hänen filosofiansa, joka voidaan kiteyttää lauseeseen 'esse is percipi' teki muiden filosofien ohessa myöskin Johnsoniin syvän vaikutuksen. Spirituaalista olemoa ja olentoa pidettiin po. filosofisessa suuntautumassa todellisena ja materiaa ainoastaan spirituaalin olemisen heijastumana. Johnsonin filosofiassa on Berkeleyn filosofiaan nähden se ero, että Johnson tuo lisäoletuksena esille abstraktien arkkityyppien olemassaolon mahdollisuuden, jotka saattavat tulla ihmisen kokemuksellisiksi tajunnansisällöiksi. Myöhemmässäamerikkalaisessa filosofiassa tulemme havaitsemaan, että spiritualistinen maailman tulkinta saa ajallisessa progressiossa yhä uusia muotoja, jotka kukin heijastelevat aikansa todellisuudenkäsityksiä ja poikkeavat eräin osin suurestikin vanhan mantereen todellisuudentulkinnoista (ENCY, 1, p.84, 1967).

1.1.3. newtonilainen, materialistinen filosofia

Vanhalla mantereella ilmeni filosofisia tendenssejä, jotka perustuivat ihmisen ja luonnon fysikaaliseen ja materialistiseen tulkintaan. Luonnontieteellisen ajattelun läpimurto perustui osin tiettyjen observointi -ja mittauslaitteiden hyödyntämiseen teoriain verifioinnissa tai falsifioinnissa. Teoriain todentamisten ja teknologian välinen suhde ei kuitenkaan ole niin perin yksiselitteinen kuin yleensä luullaan. Teoria ja käytännössä jo mahdollisesti olemassaoleva teknologia saattavat kulkea erillään vuosikausia, ennenkuin ne lopulta kohtaavat ja käytännön sovellukset kykenevät verifioimaan tahi falsifioimaan esitettyjä teorioita. Toisaalta on selvää, että vallanpitäjien kiinnostus tiettyjä teknologian sovelteita kohtaan on kiihdyttänyt luonnontieteellistä tutkimustoimintaa ja toisaalta osaltaan myöskin mahdollistanut kansainvälistä ajatustenvaihtoa (J.Ziman, 1976).

Jotkut newtonilaisittain orientoituneiden filosofien ja tutkijain käyttämistä tutkimusinstrumenteista on keksitty lähes sattumalta ja tällöin ei niin ikään useimmitenkaan ole tajuttu sitä, mitä kaikkia funktioita niillä saattaisi mahdollisesti olla. Toisaalta voidaan todeta, että teknologian kehityksen alkutaipaleella monet niistä sovelluksista, jotka myöhemmin yhdistyivät monimutkaisemmiksi, integroituneiksi kokonaisuuksiksi, kulkivat aluksi omia, erillisiä kehityslinjojaan. Kolmanneksi voidaan yleisesti huomauttaa siitä, että teknologian sovelteet ja keksinnöt ovat niin oppineiden -kuin oppimattomienkin aikaansaannoksia, joten teknologian voidaan sanoa olleen (ja tietyin osin olevan yhätikin luonteeltaan) ei-akateemista ts. tavallisten kadunmiesten luomaa todellisuutta (J.Ziman, 1976).

Teknologiaa keskeisempi rooli newtonilaisen ajattelun leviämisessä lienee kuitenkin jo mainittu kansainvälinen tiedemiesten yhteistyö, jonka voidaan katsoa vakiintuneen jo 1640-luvulla, jolloin sekä Oxfordissa -että Pariisissakin järjestettiin tiedemiesten säännöllisiä tapaamisia, joissa he erilaisin kokein demonstroivat teorioitaan oikeiksi. Vallanpitäjätkin kiinnostuivat siinä määrin tiedemiesten puuhista, että ryhtyivät tukemaan keskitettyjen tutkimus- ja opetuslaitosten perustamista ja ylläpitoa, kuten esimerkiksi Acade'mie des Sciences -instituution perustaminen vuonna 1662 osoittaa. Kuulu Royal Society of London (1662) taas oli luonteeltaan epävirallisempi ja vapaampi foorumi, jonka toiminta ei perustunut ainakaan raskaalle hallintobyrokratialle taikka välittömään tiedon sovelteiden hyödyntämiseen (J.Ziman, 1976).

Mainittujen tiedemiesten kansainvälisten henkilökohtaisten tapaamisten ja kirjoitusten levittäminen mahdollistivat sen, että myös uudella mantereella newtonilainen ajattelu saattoi levitä. Tunnetuin uuden mantereen tuonaikaisista newtonilaisista lienee Benjamin Franklin, jonka kokeellisen toiminnan funktio oli yleisten newtonilaisten prinsiippien koeteltavuus ja erityisten seuraamusvaikutusten kartoittaminen. Franklin otaksui esimerkiksi sähkön käyttäytyvän samojen fysiikan lakien mukaisesti kuin jo tunnettujen ilmiöidenkin tiedettiin käyttäytyvän -ja tältä pohjalta Franklin suunnitteli kokeensa (J.Ziman, 1976).

Jotkut uuden mantereen filosofeista ottivat newtonilaisuuteen kylläkin periaatteessa myönteisen kannan mutta pyrkivät tarkastelemaan newtonilaista materialismia substanssikäsitteen kautta. Tällainen filosofi oli Cadwallader Colden, joka ilmaisi mitattavuuden idean ja toisaalta maailman perimmäisen, ei-mitattavissa olevan substanssiluonteen teoksessaan'The Principles of Action in Matter, 1751' (ENCY, 1, p.84, 1967).

1.1.4. Perussuntaumista johdettavissa olevia pedagogisia sovelluksia

Edellä esitetyt kolme perussuuntaumaa siirtomaa-ajan alkutaipaleen amerikkalaisessa filosofiassa johtavat erilaisiin käsityksiin siitä, mitä merkitsee:

a. ihmisen suhde häntä ympäröivään yhteiskuntaan

b. ihmisen käsitys siitä, mitä ihmisenä oleminen -ja ihminen perimmältä luonteeltaan ovat

c. mitä on ihmisen suhde häntä ympäröivään luontoon

d. mitä ovat tieto ja tietäminen

e. mitä on todellisuus

(R. Wilenius, p.18, 1982)

Ylläolevalla R. Wileniuksen esittämällä jaoitelmalla viitataan tässä kohden niihin erilaisiin pedagogisiin lähestymistapojen mahdollisuuksiin, joita perussuuntaumista voidaan katsoa implikoituvan niin teoreettisesti -kuin käytännöllisestikin.

Protestanttiselle elämän- ja maailmankatsomuksen etiikalle rakentuva maailman käsittämisen ja hahmottamisen tapa johtaa:

- yhteiskunnan käsittämiseen hermeettisesti suljettuna ja predeterministisenä tilana, jossa ei voida sallia muita kasvatuksellisia vaihtoehtoja

- ihmisen perimmäinen olemus käsitetään protestanttisessa viitteistössä selittyväksi tietynlaisen ihmis-jumala-suhteen kautta, johon ihmistä on alati kasvatettava

- luontoon nähden ihmisellä on hoivaava ja vaaliva suhde, koska luonto käsitetään ihmisen perintöosaksi, jonka Jumala on ihmisille lahjoittanut

- tietäminen on raamatussa annetun jumalaisen tiedon määrätynlaista käsittämistä -ja tämän käsityksen mukaan toimimistakin suhtautuen kielteisesti maailmassa ilmenevään pahaan (ja suhtautuen myönteisesti maailmaan Jumalan luomuksena)

- todellisuuden luonne selittyy ihmisen erikoisesta suhteesta Jumalaan ja maailmassa ilmenevään pahaan, johon ihminen on predeterministisesti kytkeyksissä

Spiritualistiselle maailman käsittämiselle R. Wileniuksen jaoitelman kohdat merkitsevät taas edellisestä poikkeavain seikkojen korostumista, joskin on huomioitava se, että spiritualistinen lähestymistapa ei vielä po. aikana ollut saavuttanut sitä kiteytyneisyyden astetta, jollaisen se saavutti 1800-luvun loppupuolella mm. eurooppalaisen Rudolf Steinerin formuloimana. Spiritualismi oli kuitenkin jo tuolloin -aina Platonin kirjoituksista lähtien kehittyen, ottanut maailmaan nähden sellaisen asenteen, että maailman ja ihmisen tosin olemus on henkinen, mikä pedagogiikassa merkitsee maailmassa olevain ilmentymien käsittämisenä välineenä pyrittäessä toden maailman ymmärtämiseen:

- ihmisen suhde toisiin ihmisiin ts. yhteiskuntaan on henkistä laatua olevaa (pedagogiikassa tämä merkitsee eritasoisten henkisten yhteydessä olemisten muotojen paljastamista ja niiden fenomenaalisten esiintymien muotojen kartoittamista empiirisessä, aistimellisessa maailmassa)

- ihmisen perimmäisin luonne ja olemisen tapa on henkinen ja materia on henkisen toiminnan heijastevaikutusta - koska ihmistä ympäröivä luonto on vain henkisyyden ilmiasua, on pedagogiikassa pyrittävä siihen, että ilmiasun takana toimivan henkisyyden muodot ja todet olemisen tavat paljastettaisiin asteettain fenomenaalisuudesta henkiseen siirtyen

- tieto ja tietäminen ovat, kuten Berkeley asian ilmaisee, sidottuja siihen, missä määrin oleminen voi tulla havaituksi, mikä taas riippuu siitä tasosta, jonka olemista tarkkaileva ihminen on hengen maailmassa saavuttanut ja siitä, millaisessa riippuvuus-selitesuhteessa ihminen on fenomenaaliseen, empiiriseen aistimuksellisuuteen, niin ikään, koska tosin todellisuus on hengen tulemista ja olemista

Newtonilainen materialismi taas puolestaan merkitsee pedagogisina sovelluksina lähinnä fysikaaliseksi käsitetyn maailman manipuloitavuuden korostamista ja maailman käsittämisenä kausaliteettien summautumana, joita summautumia erilaiset, ihmisten laatimat teoriat kuvaavat. Yleisesti tämä merkitsee sitä, että ihmisiä tulee opettaa käyttämään erilaisia fysikaalisen manipuloinnin muotoja, ja näin menetellen vähitellen paljastaa tosin olemus ja samalla asettua maailman tapahtumisen toimivaksi agentiksi:

- ihmisenä oleminen -ja ihmsyhteisöjen oleminen ja selittyminen asettuvat pedagogiikassa kausaliteettien kautta selittyviksi ja ihmisen suhde yhteiskuntaan onkin paljolti sitä, että ihminen vaikuttaa toisiin kanssaihmisiinsä erilaisten kausaalivaikutusten kautta (jolloin yhteiskuntamoraali tulee suhdanteista selittyväksi)

- ihmisenä oleminen on käsitettävissä tiettyä manipulatiivista kyvykkyyttä olevana, kausaliteetteja selittävänä ja niitä luovana tapahtumisten agenttina - mikä pedagogisesti merkitsee sitä, että ihmisille on opetettava erilaisia manipuloinnin muotoja ja samanaikaisesti korostettava, että ylemmät tiedolliset rakentumat, teoriat, voivat olla voimassa ja päteviä vain silloin, kun niiden fysikaalisia implikaatioita voidaan kokeellisesti todentaa

- ihmisen suhde luontoon voidaan newtonilaisen materialismin pedagogiikassa nähdä instrumentaalisena, aina kasvaviin hyötysuhde-arvoinin pyrkivänä fyysisenä manipulaationa, koska luonto voidaan nähdä pelkkänä esineiden koostumana, joiden vaikutus toisiinsa on mekaanisen kausaalista

- tieto ja tietäminen ovat pääasiassa luonnon kausaalivaikutusten summautumien mallien ts. teorioiden ja niiden todentamismallien rakentamista (pedagogisesti tämä merkitsee sitä, että korostetaan kokeellisuuten perustuvia induktiivisen päättelyn malleja, joiden summautumat kytketään deduktiivisten päättelyjen avulla teorioiksi) eikä niin, että luotaisiin ensin jokin teoria deduktion avulla ja sitten erilaisin havainnoin ja kokein pyrittäisiin todentamaan teoriaa (G.H. von Wright, No.1, 1970: Aristoteelinen finalististen mallien korostus vs. galileinen, kausaalinen, kumulatiivinen selittäminen)

- todellisuus rakentuu porrasmaisesti, kokeilluista teorioista, jotka ovat fysikaalisten kausaliteettien konstruoitumia ja integratiivisia summautumia, joiden toimimisen ja olemisen tapa on puhtaan mekaaninen (ja josta syystä on vain olemassa yksi empiria, jossa ei ole henkistä dimensiota)

Siiromaa-ajan alkutaipaleen pedagogiikka -ja kasvatus ylipäätään lienee ollut valtaosaltaan protestanttisen mallin mukaista. Tämä seikka saattaa johtua useistakin tekijöistä, joista mainittakoon:

1. uuden mantereen uudisraivaajat olivat sellaisten uskonnollisten yhteisöjen jäseniä, jotka eri syistä aiheutuneista vainoista johtuen olivat paenneet vanhalta mantereelta -ja jotka tarvitsivat tietynlaista sujautumiskeinoa pyrkiessään sopeutumaan uuden mantereen luonnonolosuhteisiin ja ihmisten yhteisöihin

2. voimakkaan identiteetin saavuttamiseksi uudisraivaajien oli kyettävä erottamaan itsensä ja uskonnollinen yhteisönsä muista uskonnollisista yhteisöistä (tämä saattoi tapahtua vainstabilisoimalla uskontoelämän muodot ja uskonsisällöt niin, että niitä sekä pidettiin ehdottomina totuuksina omassa yhteisössä -että ne oli mahdollista erottaa muiden, kilpailevien uskonnollisten yhteisöjen uskonelämän muodoista ja uskonsisällöistä)

3. identifioituminen saattoi tapahtua painottamalla niitä erityisiä tapoja tulkita työnteon, uurastamisen ja määrämuotoise: elämisten tapojen merkitystä suhteessa uskonsisältöihin, joita pidettiin oikeina (millä viitataan tässä oikean elämisen ja predeterministisen pyhien yhteisöön valikoitumisen selitysmallien eroja, joita oli olemassa protestanttisten suuntaumien välillä -sekä siihen, mitä uskonnolliset yhteisöt käsittivät työnteon suhteella maalliseen esivaltaan ts. suhtautuminen kansalaistottelevaisuuteen ja lakeihin ylipäätään)

4. identifioitumista helpottivat osaltaan myöskin ne julkisuudessa esitetyt vasta-argumentoinnit, joilla joko kirjallisesti -tai suullisesti puolustettiin oman uskontokunnan opinkappaleita niitä vastaan esitettyjä hyökkäyksiä vastaan -ja osaltaan myöskin ne tarkennukset ja selitykset, joilla oman uskontokunnan uskonsisältöjen kiinteyttä lisättiin

Protestanttinen malli soveltui mainiosti siirtomaa-ajan alkutaipaleen olosuhteisiin, koska uudisraivaajat saattoivat pitkälti elää sellaisissa olosuhteissa, joissa heidän lapsillaan ei ollut mahdollista saada korkeampaa opetusta. Usein riittikin pelkkä lukutaito, jolla saattoi oppia uskontokuntansa opinkappaleet ja jumalanpalvelusmenoissa käytetyt virret -ainoaksi ja oikeaksi tiedolliseksi käsitykseksi siitä, mitä maailma kaikkinensa luonteeltaan on. Toisaalta protestanttinen kasvatusmalli takasi sen, että lapset ikäänkuin kasvoivat ko.-kasvatuksellisten ihanteiden sisään jo sylilapsesta alkaen -ja toisaalta uskontoelämän muodot olivat sellaiset, että muiden uskontokunnan jäsenten mahdollisuus kontrolloida jotakin jäsentään, olivat varsin hyvät. Kolmanneksi, uskontoelämän muodot ja uskonsisällöt olivat riittävän yksinkertaisia, jotta lähes kaikki uskontokunnan jäsenet saattoivat oppia ne ja osallistua seurakuntaelämään -jäämättä ainakaan osaamattomuutensa vuoksi yhteisön ulkopuolelle.

Johtuen uudisraivaajien vahvasta manipulatiivisesta suhteesta uuden mantereen luontoon ja sen alkuasukkaisiin, soveltuivat newtonilaisen materialismin ajatuksen myöskin mainiosti harjoitetun pedagogiikan ohjenuoraksi. Tässä yhteydessä korostettakoon vahvasti sitä, että uudella mantereella oivallettiin jo varsin varhaisessa vaiheessa teknologian kaupallistettavuus ja siellä pyrittiin aktiivisesti löytämään yhä uusia sovelteita käytäntöön jo keksityistä teknisistä innovaatioista. Se seikka, että newtonilaisesta materialismista ikäänkuin puuttui ehdottoman moraalin dimensio, jollainen protestanttisilla yhteisöillä oli, ei sinänsä merkinnyt vakavaa puutetta, koska newtonilaisen ajattelutavan alati tuottamien teknologisten ihmeiden siunauksellisuuteen uskottiin vahvasti.Newtonilaista maailmankatsomusta saatettiin hyvinkin opettaa rinnan kristinuskon moraalikäsitysten kanssa, koska siitä oli hyvin helppoa hyväksyä sen manipulatiivinen ja instrumentalistinen osa, koska sen tuottama hyöty oli helposti mitattavissa.

Spiritualistinen filosofia ei muodostanut kahdelle muulle perussuuntaumalle mitään varteenotettavaa pedagogista vaihtoehtoa muutoin kuin korkeamman opetuksen piirissä (ja tällöinkin vain eräänä mielenkiintoisena näkökulmana) muiden mielenkiintoisten näkökulmien joukossa. Spiritualistisesti orientoitunut filosofia sai kuitenkin ajan saatossa 'neutraalin' valtionuskonnon aseman maan tiedemiesten piirissä -saaden eri aikoina erilaisia modifikaatioita ja korostuksia, kuten myöhemmin tulemme havaitsemaan.

1.2. Järjen aikakausi ja vallankumous

1700-luvun loppupuolella edellisessä kappaleessa esitetyt filosofiset ideat saivat uudenlaisia muotoja ja sovelluksia, kuten harrastetun politiikan selittämisessä ja perustelemisessa oikeaksi ja luonnontieteellisen selittämisen tavan ulottamisessa humanistisille alueille. Itse asiassa järjen aikakausi ja vallankumous-nimikkeen alle sijoittuvat filosofiset suuntaumat eivät tuota mitään sellaista, joka olisi ratkaisevalla tavalla erilaista edellisen kappaleen filosofisiin kehitelmiin verrattuna.

1.2.1. Materialismi

1700-luvun loppupuolella kiinnostus newtonilaiseen materialismiin kohosi uudella mantereella huippuunsa tietyillä tahoilla. Monet newtonilaisittain orientoituneista filosofeista olivat lääketieteen harjoittajia, kuten Benjamin Rush -Joseph Priestley, joka oli kuuluisa kemisti ja pappi. Priestley oli paennut uudelle mantereelle vuonna 1784. Etelävaltiolainen Thomas Cooper tunnetaan liberaalisen ajattelutavan esitaistelijana ja newtonilaisen materialismin puolestapuhujana niin ikään. Joseph Buchnan toimi Transsylvanian yliopistossa, jossa hänen toimikautenaan maallinen naturalismi koki renessanssinsa. Yleisesti voidaan todeta materialistisesti orientoituneiden filosofien olleen tuolloin innokkaita luonnontieteen opiskelijoita, joista jotkut yrittivät jopa ulottaa oman alansa metodologiaa ja selitteistöä koskemaan mm. kosmoksen olemuksen selittämistä. Rush esimerkiksi yritti soveltaa fysikaalisia ja mekanistisia selitysmalleja mielen ja moraalin ilmiöitä selittämään. Tässä kohden voidaan viitata tämän kirjoituksen sivuilla 6-7 esitettyyn, newtonilaisen materialismin pedagogisia ulottuvuuksia käsittelevään tiivistelmään, jossa tämänkaltaisen fysikaalisen maailmankuvan poikkitieteellisyyden mahdollisuuteen jo alustavasti puututaan (ENCY, 1, p.84, 1967).

1.2.2. Teismi

Teismi liittyy läheisesti edellisessä kappaleessa käsiteltyyn spiritualismiin -ja onkin eräs muoto siitä, vaikkakin omaa tiettyä uskonnollista painottuneisuutta ja poliittisia implikaatioita.

Teismin piiriin kuuluvia opinkappaleita yritettiinkin innokkaasti ulottaa uskonnonfilosofiaan -ja tässä yhteydessä jouduttiin konfrontaatioasetelmaan protestanttisesti suuntautuneeseen filosofiaan nähden. Teistit kannattivat täydellistä uskonnonvapautta ja kirkon erottamista valtiosta. Toisaalta teistien suhde moraaliin ja käsitys jumaluuden olemuksesta ja sekä ihmisen suhteesta jumaluuteen poikkesi jyrkästi protestanttisesta käsityksestä ko.asiasta: Teistien mukaan Jumala on ensimmäinen syy, joka on suunnitellut maailmankaikkeuden siten, että luonnonlait toimivat suunnitelman mukaisesti. Koska Jumalaa pidettiin hyvänä, niin myöskin lait ovat Jumalan hyvyyden ilmauksia -ja ihminenkin on samoin eräs Jumalan hyvyyden ilmentymistä. Yleisesti ottaen kaikki se, mitä maailmassa ilmenee, on hyvää ja Jumalan tarkoitusten ja tahdon mukaista, josta syystä ne seikat, joita ihmiset pitävät epäoikeudenmukaisina tai ansaitsemattomuuksina, eivät ole sitä Jumalan asettamassa korkeammassa järjestyneisyydessä (ENCY, 1, p.84, 1967).

Kalvinistien -ja muidenkin protestanttien opinkappaleisiin eivät teistien teesit olleet lainkaan sopusoinnussa, koska protestantit katsoivat ihmisen olevan syntymästään alkaen syntisen olennon. Toisaalta protestantit eivät voineet hyväksyä sitä, että järki olisi korkeimman puhtain ilmentymä, koska ihminen ei voinut pelastua järkensä kautta kadotukselta, vaan Kristuksen sovitustyön vuoksi, täysin riippumatta siitä, miten ja kuinka ihminen käsitti korkeimman järjen olemassaolevaksi. Kolmanneksi protestantit eivät saattaneet hyväksyä sitä, etteikö yliluonnollisilla ilmiöillä, kuten raamatun profetioilla ja ihmeillä olisi ollut merkityksetön rooli Jumaluuden ilmenemisessä ihmisten maailmassa. Teistit pitivät ko.seikkoja täysin merkityksettöminä (ENCY, 1, p.84, 1967).

Useat tuonaikaiset uuden mantereen poliittiset johtajat olivat teismin kannattajia, kuten Thomas Jefferson, jonka esittämien ajatusten innokkaita puolestapuhujia olivat Thomas Paine teoksessaan 'The Age of Reason, 1794-1796', Ethan Allen teoksessaan 'Reason, the Only Oracle of Man, 1784' ja Elihu Palmer. Mainitut filosofit korostivat eritvisesti järjen merkitystä ja keskeisyyttä niin selittämisessä -kuin jumaluuden tosimman olemuksen perimmäisenä prinsiippinäkin, jota seikkaa poliitikot käyttivät hyväkseen selittäessään poliittista toimintaansa ja sen vaikuttimia.

Poliitikko saattoi teistien opinkappaleilla todistaa, että lait ja yhteiskunta olivat Jumalan hyvyyden ilmauksia -ja poliittinen toiminta samoiten, koska sen kauttahan luotiin uusia lakeja ja rakennettiin yhteiskuntaa yhä paremmaksi ja paremmaksi. Näin ollen olivat myöskin ne seuraamukset, joita kansalaisille koitui niin lakien laadinnasta -kuin myöskin lakien sovellusten ja käytön kautta, myöskin järjellisyyden ja hyvyyden ilmauksia.Poliitikot olivat niin ikään hyviä ihmisiä -kuten kaikki muutkin ihmiset olivat perimmältä luonteeltaan. Em.-syistä johtuen saatettiin väittää, että nekin yhteiskunnalliset ilmiöt, jotka koettiin epäoikeudenmukaisiksi ja epämieluisiksi, olivat vain seuraamuksia hyvien luonnon lakien toteutumisesta (ENCY, 1, p.84, 1967).

Filosofisesti teismillä oli kuitenkin positiivisemmin koettu rooli, koska se, kaikessa järjellisessä puhtaudessaan ja eettisessä kaikkiselitteisyydessään, mahdollisti uskomisen yliluonnolliseen tavallaan riippumatta toisistaan poikkeavistakin uskonnollisista preferensseistä, jotka saattoivat vaikeuttaa tiedemiesten keskinäistä, neutraalia kommunikointia. Teismistä oli tulossa, kuten jo aiemminkin mainittiin, eräänlainen tieteellisten yhteisöjen valtionuskonto. Tärkeämpää lienee kuitenkin ollut se, että luonnontieteellinen tukimus ja luonnonlakien ilmeneminen ylipäätään, eivät kummatkaan olleet ristiriidassa jumaluuden kanssa, koska Jumala oli suunnitellut maailmankaikkeuden niin, että luonnonlait ilmensivät ja sovittautuivat tehtyyn suunnitelmaan täydellisesti. Tämä merkitsi sitä, että mikään luonnontieteissä tehty löytö ei saattanut olla ristiriidassa jumaluuden toden olemassaolon kanssa ja kumota ko.-olemassaoloa (ENCY, 1, p.84, 1967).

1.2.3. Humanismi

Teistien mukaan ihminen on rationaalisena olentona kykenevä hyvään elämään maan päällä -ja hänen ei tarvinnut odottaa tulevaa taivasten valtakuntaa. Tältä kannalta katsoen teistien moraalifilosofia oli humanistinen 1700-1uvun loppuluolella. Moraalifilosofia oli suhteuksissa inhimillisiin pyrkimyksiin ja päämääriin ja onnellisuus -eikä usko -tarjosi eettisille valinnoille riittävät standardit. Tieteeseen nähden teisteillä oli optimistinen usko ja luottamus, koska nekin olivat eräitä hyvyyden ilmauksia ja keinoja päästä hyvään elämään.

Lockelainen empirismi, jota tutkittiin ja luettiin tuolloin uudella mantereella, tarjosi samankaltaisen selitysmallin, mitä tuli ihmisten ja yhteiskuntien hyvyyteen ja paremmaksi tulemiseen. Lockelainen empirismi tosin katsoo tietämisen vesovan aistimellisuudesta ja ihminen on täten puhdas ympäristönsä tuote, jota ympäristön ehdollistavat rakenteet muovaavat tietynkaltaiseksi. Tämähän merkitsee käytännössä sitä, että mikäli vain kyetään parantamaan sosiaalista ympäristöä, niin ihminenkin tulee paremmaksi ja oikeudenmukaisuus lisääntyy, mikä taas kiihdyttää ympäristön ehdollistavien rakenteiden toimintaa ja vaikutusvoimaa jne. Tämäntapaisten prosessien ehtona on kuitenkin sallivuuden lisääntyminen, koska kiinteät sosiaaliset rakenteet vain tuottavat toisiaan muistuttavia ihmisiä -ja yksi aika ei saata erota toisesta millään tavoin (ENCY, 1, pp.84-85, 1967).

1.2.4. Amerikkalaisen unelman myytin synty

Useat siirtomaa-ajalla jo vaikuttaneista filosofeista olivat saaneet suoria vaikutteita ranskalaisilta ja englantilaisilta filosofeilta, jotka tarjosivat liberaaleja, teistisiä tai empiristisiä ajatuskulkujaan teoksissaan. J. Locke ja Montesquieu olivat luettuja ajattelijoita. Liberalistiset tavoite-asettelut eivät saaneet kuitenkaan pohjavirettään eurooppalaisista filosofisista pohdinnoista, vaan ne työstettiin uudella mantereella (ENCY, 1, p.85, 1967).

Jefferson Painen ja Joen Barlowin poleemiset kirjoitukset luonnollisista oikeuksista, kuten elämästä, vapaudesta ja pyrkimyksestä onnellisuuteen, muodostivat paljolti sitä oikeudellista pohjaa, jota nykypäivien Pohjois-Amerikan Yhdysvallatkin niin tehokkaasti tuottamansa massaviihteen välityksellä markkinoi. On kuitenkin huomioitava erityisesti tässä yhteydessä se, että liberalismista käyty keskustelu liittyi vahvasti pyrkimykseen irrottautua siirtomaahallinnosta -ja pyrkimykseen yhdistää koko Pohjois-Amerikka yhdeksi ja yhtenäiseksi kansojen kodiksi. Toisaalta käyty keskustelu myötäili vahvasti ja pohjusti jo tapahtunutta ja tapahtumassa olevaa lännen valloitusta, jossa prosessissa muodostui käsitys siitä, että jokainen kansalainen voi olla 'oma lakinsa ja oikeutensa' (ENCY, 1, p.85, 1967).

Mainitunlaista uudisraivaaja-elämän taustaa vasten puhe luonnollisista oikeuksista lankesi otolliseen maaperään, koska lännen valloittajat itse asiassa sovelsivatkin monissa tapauksissa 'oman lain ja oikeuden'-prinsiippiä. Amerikkalainen unelma merkitseekin tietynlaisen individualismin korostamista ja valtiovallan kontrollin minimoimisen periaatetta. Yksilön katsottiin voivan ahkeruuden ja uutteruuden avulla voivan saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden monin keinoin -ja kykenevän lisäämään taloudellista vaurauttaan samoin periaattein lähes rajattomasti. Toisaalta keskustelu ihmisen identiteetistä ja vapaudesta liittyi sillä tavoin amerikkalaisen unelman syntyyn, että vaikka Amerikasta haluttiin tehdä kansojen koti, niin jokainen kansallisuusryhmä tms.-saattoi säilyttää omat perinnäistapansa ja kulttuurinsa ts. Amerikasta ei haluttu mitään kansojen sulatusuunia, vaan koti kaikille kansalaisuuksille niin, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet taloudellisessa kilpailussa ja kansallisessa itseilmaisussa (ENCY, 1, p.85, 1967).

1.2.5. Pedagogisia implikaatioita

Käytämme jälleen esille tulleiden käsitteiden suhteuttamisessa pedagogiikkaan R. Wileniuksen jaoitelmaa:

a. ihmisen suhde häntä ympäröivään yhteiskuntaan

b. ihmisen käsitys siitä, mitä ihmisenä oleminen -ja ihminen perimmältään ovat

c. mitä on ihmisen suhde häntä ympäröivään luontoon

d. mitä ovat tieto ja tietäminen

e. mitä on todellisuus

(R. Wilenius, p.18, 1982)

Materialismista, jonka newtonilainen alkuperä ei vielä tyyten ole peittynyt näkymättömiin, voitaneen todeta, että se on saanut joitakin lisävivahteita, jotka heikompina esiintyivät jo siirtomaa-ajan alkutaipaleella:

- ihmisenä oleminen -ja ihmisyhteisöjen oleminen haluttiin nyt nähdä selittyväksi kausaliteettiperiaatteella laajemmin ja esiinty tendenssejä laajentaa fysikaalista selittämistä mm. moraalin alueelle, mikä merkitsee sitä, että aiemmin formaaleina pidettyjä ilmiö-selitystapoja tahdottiin nähdä ja opettaa korkeammassa opetuksessa kausaaliperiaatteella ja erityistieteiden käsitteiden kautta selittyvänä olevina

- ihminen haluttiin nyt nähdä ja opettaa olevan selitettävissä poikkitieteellisesti, yhteisessä käytössä olevan metodologian avulla, vaikka pyrkimystä nähdä ihmisen selittyvän tieteiden muodostamasta integratiivisesta kokonaisuudesta ei vielä kovinkaan tiedostetussa muodossa esiinnykään -erityistieteillä haluttiin nähdä olevan suurempi katealue kuin niillä faktisesti onkaan

- ihmisen suhde luontoon nähtiin tiedollisella sektorilla siten, että erityistieteiden selitteistöillä haluttiin nähdä selitteellisessä mielessä suurempia hyötysuhteita ja katealueita -ja ihmisen instrumentaalinen suhde tahdottiin nähdä samoin yhä suurempiin hyötysuhde-arvoihin pyrkivänä

- tietoon ja tietämiseen katsottiin voitavan päätyä monilla erilaisilla välineillä ja käsitteistöillä, koska metodologiaa pidettiin pätevänä millä tahansa tutkimuksellisella alueella -välineillä tarkoitetaan tässä niitä manipulatiivisia keinoja, joilla tutkimuskohteista saadaan informaatiota, ja käsitteillä niitä tapoja, joilla selittyminen mahdollistuu ja voi tulla ilmaistuksi

- todellisuutta pidettiin yhä enemmän ja enemmän fysikaalisena Pedagogisesti yllämainitut ja luetellut seikat merkitsivät korkeammassa opetuksessa sitä, että manipulatiivisuuden ja manipuloitavuuden käsitteitä pyrittiin opettamaan ja siitämään metodologiaa niin monille tutkimuksellisille alueille kuin vain mahdollista.

Teismi on eräs spiritualismin modifikaatio, joka suuntautui voimakkaasti uskontojen kritiikkiin ja joka omasi voimakasta poliittista implikatiivisuutta, jollaista sillä ei ollut siirtomaa-ajan alkutaipaleella:

- ihmisen suhde häntä ympäröivään yhteiskuntaan haluttiin nähdä humanismin silmälasien läpi -ja ihmistä ja ihmisten yhteisöjä pidettiin hyvinä, kuten myöskin ihminen oli kaiken tekemisensä suhteen hyvä ja yhteiskunta samoin yksilöille aiheuttamiensa seuraamusten suhteen hyvä, koska molempia seikkoja selitti kaikenläpäisevä rationaalisuuden periaate, joillaonneen saatettiin päästä

- ihminen nähtiin perimmältään hyvänä olentona, koska kaiken suunnitellut Jumala ei ollut luonut mitään sellaista, jolla ei olisi ollut jokin korkeampi rationaalinen tarkoitus, joka takasi sen hyvän tulemisen ja olemisen, joka enenemistään pyrki enenemään

- luontoa pidettiin korkeimman rationaalisen suunnitelman puhtaana ilmentymänä, joka ei niin ikään voinut sisältää mitää, mitä siihen ei olisi tarkoitettu maailman suunnitteluvaiheessa

- tieto on järjen tarkoitusten havaitsemista ja oppimista - todellisuus on järjen olemassaolemisen todellisuutta, jonka järjelliset olennot kykenevät ainoaksi todellisuuden muodoksi havaitsemaan

Humanismi on nimitys sille tendenssille, jonka mukaan filosofinen ajattelu niin lockelaisessa -kuin myöskin teistisessä muodossaan ohjautui. Yhteiskunnallisena ajattelun trendinä humanismiin liittyi voimakkaasti liberalismin nimellä tunnettu ajattelu ja sen poliittiset implikaatiot niin ikään. Filosofisena ajattelun trendinä humanismi tarkoitti sitä, että ihminen haluttiin nähdä enemmän ohjaavana osallistujana maailman tapahtumisessa kuin passiivisena vastaanottajana sille, mitä predeterministinen Jumala ihmisille kunakin hetkenä antoi.

Kasvatuksellisessa mielessä tämä merkitsi ympäristön ohjaavan luonteen korostamista ja ihmisen näkemistä ohjaavana ja kanavoivana voimana, josta syystä:

- ihmisen suhde yhteiskuntaan haluttiin nähdä kaksisuuntaisena vaikuttamisena, jossa yhteiskunta toisaalta muovasi ihmisiä -ja ihminen oli toisaalta kykenevä muuttamaan ko.-ohjaavia rakenteita, mikä pedagogisesti tarkoitti ihmisen kasvatuksellisen muovailtavuuden korostamista ja erilaisten pedagogisten trategoiden muotoilemista ko.-tarkoituksessa

- ihmisenä oleminen nähtiin perusluonteeltaan hyvänä olemona ja järjellisyytensä kautta täydellistyvänä -tai lockelaisittain -ympäristöjen muovailtavuuden ja ympäristöohjautuvuuden kautta täydellistyvänä ihmisten olemisten tapoina ajallisessa sarjassa

- teistisen käsityksen mukaan luonto kokonaisuudessaan vaikutti ihmiseen ja ihminen luontoon, kun taas lockelaisen käsityksen mukaan luonnossa ihmiseen vaikuttivat pääasiallisesti ihmisten luontoon konstruoimat rakenteet -luonto oli ko.-rakenteiden olemisen paikka ja raaka-ainelähde

- tieto ja tietäminen nähtiin humanistiselta kannalta katsoen koostuvaksi luonteeltaan rationaalisista tai systemaattisista käsittämisten tavoista ja niitä ohjailevista rakentumista tai rakennelmista, kuten yhteiskunnista ja yhteisöistä, jotka vastavuoroisessa vaikuttamisesta synnyttivät tietämistä

- teistien mukaan absoluuttinen todellisuus oli jotakin ihmistietoa laajempaa, kun lockelaisittain tarkasteltuna todellisuus oli sitä, minkä voitiin katsoa ohjailevan ihmistä ihmisen itsensä rakentamina olemisten systeemeinä, yhteiskuntina

Vaikka materialismi ja teismi erosivatkin toisistaan siinä, minkälaisen kannan ne olivat ottaneet todellisuuden luonteeseen, niin ne eivät silti pedagogisessa mielessä olleet toisilleen vastakkaisia, koska hyvää tuottavat aktiviteetit olivat molemmissa katsannoissa järjelle perustuvia, joilla aktiviteeteilla pyrittiin lisäämään inhimillisten yhteisöjen tuottamaa onnea. Tieteellisessä selittämisessä materialismi tosin painotti kausaliteettiperiaattetta ja teismi teleologista selittämisen mallia mutta molemmilla oli pedagogista sovellettavuutta -eri tietämisen alueilla tosin.