Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin etusivulle - Click here to return back to the front page

Joitakuita pohdintoja - Some ways Of Thinking

Joskus täytyy oikein pohdiskella asioita, ja pohdiskellaankin – ettei sen puoleen. Pidetään joitakin asioita premisseinä, ja toisia taas uskomuksina – vaikka ajan kuluessa melkein kaikki ihmisten ”premisseinä” pitämät asiat paljastuvat harhaluuloiksi – idoloiksi. Tiedemiestä voisi (varsinkin nykyisin) verrata poliitikkoon, joka mielellään esittelee vain itselleen myönteisiä tuloksia tekemästään työstä, ja vaikenee sellaisesta, joka saattaisi hänet huonoon valoon. Nämä ovat sellaisia opportunisteja. Minun esittämissäni pohdinnoissa eivät niissäkään taivaat juurikaan aukea,ja emme saa selville olemassaolomme syvintä tarkoitusta - mutta niiden pinnallisesti havaittavissa oleva sisältö tyydyttänee tavallisissa ihmisissä piilevää, rajatonta uteilaisuutta. Jokaisesta spesialistista tuleekin aika äkkiä tavallinen ihminen ja maallikko, kun joutuu oman alansa ulkopuolelle. Ei pidä uskoa minunkaan esittämiäni väitteitä tosiksi, koska ne ovat oletusarvoisesti etupäässä valhetta, ja harhaa – kuten täällä kaikki muukin on. Emme voi koskaan tietää, milloin jokin asia tai seikka on todella niinkuin se on. Näet nyt tässä punaisen läikän, etkä missään muualla! Aina asiat ovat aina jollakin tavalla vinossa ja epäjärjestyksessä. Jos näetkin tässä juuri nyt punaisen läikän, niin ei se mitään, kuten Eemeli sanoi. Pääasia on, että sou viimeinkin voi alkaa, ja että jokaiselta otetaan pääsymaksu. Ja jos oikein hyvä onni on myötä, niin viedään vielä testihuoneeseen, ja otetaan ”äly”. Pääset kenties mensaan. Tarkkaavaisimmat lienevät jo havainneet, että koko tämä johdanto onkin eräänlaista metakieltä, joka koostuu eräänlaisista symbolisista yksiköistä, jotka ihan oikeasti viittaavat johonkin todelliseen – niin ahdistavaan, että kuolisimme jos sen äkisti kohtaisimme. Metsät huutavat tuskaansa kun monitoimikone tulee äkkiä, keskellä kesää, metsän reunaan, ja oravat joutuvat äkkiä muuttamaan majaa. Tuska vain yltyy, kun ilmasto lämpiää, ja vesi nousee, ja pakottaa miljoonat kansainvaellukselle. Ja niin me olemme äkkiä kaikki ruandalaisia, viidakkoveitsi kädessä, ja hakkaamme silmittömästi vastaantulijoita hengiltä, kunnes joku meistä on ”kärpästen herra”. Ja kaikki päätyy sitten lopuksi saksofonin hornamaiseen nauruun. Ei! Ottakaamme mielummin näihin juttuihin se pinnallinen näkökulma.

Timo Kinnunen erityisinformaatio - Timo Kinnunen Special Information

Klikkaa tästä siirtyäksesi sivulle Timo Kinnunen erityisinformaatio - Click this link to jump to the Finnish Timo Kinnunen Special Information

Mahdoton AllStars bändi - My Impossible AllStars Band

Klikkaa tästä siirtyäksesi sivulle Mahdoton AllStars bändi - Click this link to jump to the Finnish My Impossible AllStars Band

Baderman, Lönnrot, ja kumppanit (HTML - PDF)

Klikkaa tästä siirtyäksesi suomenkieliselle HTML -sivulle Baderman, Lönnrot, ja kumppanit

click this link to jump to the Enlish HTML page of Baderman, Lönnrot, and the whole lousy gang

Klikkaa tästä siirtyäksesi suomenkieliselle PDF -sivulle Baderman, Lönnrot, ja kumppanit

Elmau Baderman oli hilpeä hilpeännäköinen saksalainen arkkitehtiylioppilas, joka saapui Suomeen tutustumaan Alwar Aallon suunnittelemiin rakennuksiin. Aalto oli saanut runsaasti vaikutteita uudemmasta saksalaisesta arkkitehtuurista, mutta esitti ideat täällä ihan ominaan, kuten useimmat ”kulduurihenkilöt” tapaavat tehdä. Elias Lönnrot taas oli se hemmo joka keräili vanhoja runoja, ja teki niistä edition, jonka nimesi Kalevalaksi. Näin kultturi saapui Ähtäriin.

Kesämökkielämää kauan sitten

Klikkaa tästä siirtyäksesi suomenkieliselle sivulle Kesämökkielämää kauan sitten

Jos minä joskus olen jotakin inhonnut, niin kesämökkielämää, ja kaikkea siihen liittyvää. Vanhempani hankkivat aikanaan mökin Saimaan rannalta, kun muillakin sellainen oli. Isävainaja raatoi mökillä, ja täytti puuliiterin keräämällä polttopuut ympäröivistä rikkaan Kaivolan metsistä. Oli hankkinut siihen luvankin. Nuorempi polvi sitten tuli valmiille ja ryyppäsi sekä rälläsi, ja tyhjensi puuliiterin, joka isävainaja sitten taas täytti. Perinnönjaossa mökki jaettiin yhteisomistukseen, kunnes ahnein ja häikäilemättömin perillisistä kohvoijasi mökin itselleen. Ei tässä ole mitään uutta, eikä mullistavaa – tällaisia ihmiset nyt vaan ovat.

Kuvia ja tarinoita Timosta - Some photos and stories about Timo

Klikkaa tästä siirtyäksesi suomenkieliselle sivulle Kuvia ja tarinoita Timosta - Some photos and stories about Timo

Laitan tänne pari kuvaa nulikkavuosiltani – vaikka nulikkahan minä olen kai vieläkin. Korvantaustatkin ovat tulleet maailmantuskasta uudelleen märiksi, ja kaikkea sellaista. Tietyssä mielessä tuo oli parasta aikaa jota olen saanut elää – ja toisaalta se harmittaa että niin monta tilaisuutta meni ohi, ja pahinta lienee se, etten tiedä mitä nämä menetetyt maailmat olivat. Elämä on täynnä erehdyksiä ja menetettyjä tilaisuuksia, mutta toisaalta se helpottaa että muillakin on täsmälleen samanlainen tilanne. On kuin olisi ollut näytelmäsä, jossa on huono ohjaaja, ja käsikirjoituksesta ei ole koskaan tietoakaan, ja kukaan – vähiten minä – on osannut edes improvisoida. Onneksi lopulta menee muisti, ja päädytään heittelemään hernepussia johonkin hoitolaan – jos rahat riittävät. Muuten pusseja heitellään jonkin halvan vanhainkodin kalseassa käytävässä, pimeässä, koska sähkövaloja ei saa tuhlata.

Tapaus ryhmä neljä - A Case of Group Four

Klikkaa tästä siirtyäksesi suomenkieliselle sivulle Tapaus ryhmä neljä - A Case of Group Four

Olen veistäjä Jumalan armosta (sillä nimenomaan armoa on tarvittu, jotta tällaisia tuotoksia syntyy). Lapsena en vielä veistellyt – paitsi löin kerran kirveellä polveeni, josta sitten vuosia myöhemmin poistettiin luunsirpaleita tähystysleikkauksella, kun polvi jumettui vallan paikoilleen kun tuskissani kaivoin metsään ojaa. Oppikoulussa taas veistelin kerran käsityötunnilla vasemman kädestä jänteen melkein poikki. Villa vei minut mopon tarakalla Tainionkoskelta Tiuruun, jossa ammottava käden haava sitten ommeltiin rivakasti kiinni. Ei olisi vielä uskonut, että Tiurussa ommeltu hemmo se vielä veistelee puu-ukkoja, kuten mikäkin Pelto-Eemeli.

Joensuun seikkailuja

Klikkaa tästä siirtyäksesi sivulle Joensuun seikkailuja - Click this link to jump to the Finnish page of Joensuun seikkailuja

Aikanaan vietin useita viikkoja Joensuussa yliopiston järjestämällä lähialue-yhteistyön kurssilla. Oltiin vasta liittymässä EU:hun ja yliopistot olivat kovalla tohinalla hakemassa rahaa mitä kummallisimpiin projekteihin. Minä siinä muiden mukana. Noilla veli-venäläisillä nyt tuntui olevan niin kovin erilainen mentaliteetti asioiden hoidon suhteen. Tärkeää oli että oli paljon kokouksia ja papereita – sekä ”porua”, mutta niin kovin vähän ”villoja”.